Kuinka kauan olet tehnyt musiikkia? Aloitin haitarinsoiton lapsuudessa, tosin se harrastus tyssäsi varhaisteini-iässä omaan typeryyteeni ja laiskuuteeni. Se ratkaisu on kaduttanut minua myöhemmällä iällä suurestikin, kun tutustuin muun muassa Kimmo Pohjoisen ja Janne Masalinin haitarinsoittoon. 14-vuotiaana ostin ensimmäisen bassoni, aloitin kirjoittamaan lauluja ja toimin muutamien nuoruusiän bändieni solistina. Nykyään soittelen lähinnä aktiivisesti lauluni tukena kitaraa ja jonkin verran koskettimia. Teetkö mieluummin biisit yksin vai yhdessä muiden lauluntekijöiden kanssa? Hankala kysymys. Omalla nimellä toimiessani teen sanoitukset ja sävellykset pääsääntöisesti yksin, mutta kappaleet sovitan yhtyeeni kanssa. Teen mielelläni yhteistyötä kyllä muiden kanssa eri rooleissa ajan ja tilanteiden sen salliessa, mutta toistaiseksi olen aika pitkälti jumiutunut omien touhujeni äärelle. Entä keikkapuoli - onko sitä? Ja jos on, niin esiinnytkö trubaduurina vai bändin kanssa? Keikkailen mielelläni niin paljon kuin vain on resurssien sallimissa rajoissa mahdollista. Mukanani kulkee itseni mukaan lukien viisihenkinen kokoonpano, jossa laulan ja soitan jonkin verran kitaraa. Kokoonpanoon kuuluu itseni lisäksi kitaristi Timo Hanhisalo, kosketin- ja lyömäsoitintaiteilija Sami Kotola, basisti Mikael Minkkinen sekä rumpali Paavo Rikkilä. Kaksi ensimmäiseksi mainittua hoitaa myös taustalauluja. Peruskvintetin lisäksi kokoonpano laajenee tarpeen vaatiessa, uuden Pandemia – Lauluja Alamaista -pitkäsoiton myötä levynjulkaisukeikalla oli keikkakokoonpanossakin mukana levyllä naisvokalistit Henna-Riikka Peltola ja Minttu Minkkinen. En ole sulkenut trubaduurikeikkoja pois, mutta toistaiseksi on vain älyttömän hauskaa ja luonnollisemman tuntuista riehua isomman kokoonpanon kanssa. Mitä musiikki sinulle merkitsee? Musiikki merkitsee minulle pakkomiellettä, joka syö kaiken ylimääräisen varallisuuteni ja käy mielenterveyteni päälle. Tässä mielessä olen kävelevä kimppu kliseitä nälkätaiteilijan arkkityypistä, mutta vanhana fatalistina luonnollisesti ammennan kärsien ja nauttien tästä sadomasokistisesta tangosta suunnattoman paljon. Musiikki on myös minulle tärkeä itseilmaisun muoto, terapiaa, elämäntapa sekä myös tapa tehdä filosofiaa ja ottaa kantaa maailman tilaan. Kerro sanoituksistasi
Rakastan suomen kieltä, joten laulukieleni on luonnollisesti ensimmäinen kotimainen. Sanoitukseni ovat musiikissani tärkeässä osassa, mutta kuitenkin vain osa musiikillista ilmaisua, sillä ne ovat vahvasti sidoksissa kappaleiden äänimaailman luomaan tunnelmaan. Koska olen itse itseni isoin kriitikko, pyrin luomaan sanoituksia, jotka kestävät aikaa ja joiden sanoman pystyn allekirjoittamaan vuosienkin päästä. Teini-iän räpeltelyni ovat osoittaneet sen, että aina en tässä onnistu, mutta tällä hetkellä koen jo onnistuvani huomattavasti paremmin. Loppujen lopuksi tekstini ovat vähän kuin päiväkirjamerkintöjä, jotka kuitenkin narsistisena persoonana pyrin pakkosyöttämään jokaiselle poloiselle vastaantulijalle. Mistä saat ideat ja inspiraatiot teksteillesi/biiseillesi? Koska edelliseen vastaukseen vuodatin jo paljon myös tähän kysymykseen liittyviä vastauksia, sanotaan nyt vaikka tylsästi niin, että ympäröivästä maailmasta ja ”elävästä” elämästä. ”Elävästä” lainausmerkeissä siksi, koska koen koko sosiaalisen todellisuutemme ja vallitsevan yhteiskuntamallimme olevan vain nekrofiilien puhaltama, hauras lasilattia ammottavan tyhjyyden yllä, jonka yllä me sokeat ja pelkäävät poloiset tanssimme edesvastuuttomasti piikkikorkokengät jalassa. Nekrofilian otin käsitteenä esiin siksi, että me kulutukseen kasvatetut länsimaiset ihmiset rakastamme kuolleita ja keinotekoisia asioita, yleensä vieläpä ihmishenkien kustannuksella. Se ei silti tarkoita sitä, että meidän pitäisi vaipua apatiaan saati laiskaan mukavuudenhaluun, vaan päin vastoin murtaa totutut konventiot ja pyrkiä parempaan, ihmisarvoa kunnioittavampaan elämäntapaan. Luonnonvarojen edesvastuuton tuhlaaminen ja ihmisten orjuuttaminen oman valta-aseman saavuttamiseksi ei ole ratkaisu. Meistä ei kukaan ole saavuttanut elämässä mitään täysin omilla avuillaan, vaikka tämä näkemys näinä narsistisen individualistisena aikana tuntuukin olevan valloillaan. Ehkä tätä yritän myös eniten ilmaista teksteissäni. Kuunteletko itse paljon musiikkia? Kausittain enemmän tai vähemmän. Oletko perinteisen CD-levyn ystävä, vai hankitko musiikin netistä? Vai peräti vinyylilevyiltä? Pyrin tukemaan taloudellisesti musiikkia josta pidän. Varsinkin pienempien toimijoiden ja nimien musiikkia. Valitettavasti vaan ahneena paskiaisena sorrun itsekin helppoihin, artisteja taloudellisesti silmään kuseviin suoratoistopalveluihin, joten olen kaiken lisäksi vielä tekopyhäkin. O tempora, o mores. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia? Rajaan kysymyksen nyt tulevaisuuden suunnitelmiini musiikin suhteen. Niin kauan kun koen tämän touhun ilmaisuvoimaiseksi kanavaksi, aion jatkaa sen parissa. Toistaiseksi mitään blokkeja ei ole ilmaantunut, joten todennäköisesti vielä pitkään, halusi sitä kukaan tai ei. Ensisijaisesti teen musiikkia itselleni. Terveisesi Suomipop.net:n lukijoille? Jos kiinnostuksenne heräsi, niin tutustukaapa musiikkiini vaikkapa Spotifyn kautta ja jos siltä tuntuu, niin ostakaa vaikkapa levykin. Keikoilla myös kannattaa käydä, yhtyeeni on kovassa iskussa, vaikka itse sanonkin.
0 Comments
|
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
November 2017
Categories |