Minkälainen työjako teillä on: syntyykö biisit yhteistyössä, vai vastaako joku biisien nikkaroimisesta erityisesti? J: Joku tekee biisin ja yhdessä sitten sovitetaan ne lopulliseen muotoon treenikämpällä. Kuka vaan saa tehdä biisin, mutta se pitää myös itse laulaa. Toistaiseksi minä ja Mikko ollaan lähinnä vastattu soitettavasta materiaalista, mutta mielenkiinnolla odotan myös Paulin osallistumista biisien tekoon. M: Kipaleista ei kyllä ole ollut pulaa. Enemmän kyse on siittä kuinka paljon ehditään treenata. Melkeinpä joka treenikerralle on tullut 3-5 uutta biisiä. Miltä näyttää keikkapuolella? M: Tällaiselle bändille keikkailu on elinehto. Kaikki me tykätään keikkailla ja trio on kokoonpanona aika helppo liikutella. Toistaiseksi tuntuu, että keikkapaikoilla on ollut kiinnostusta ottaa meitä soittamaan ja yleisö on ollut kiinnostunut keikkoja katsomaan. Tarjotaan kuitenkin hyvä vaihtoehto niille, jotka kuulee suomirock covereita ihan tarpeeksi baarien karaoke -illoissa. Ja mehän ei olla karsastettu pienempienkään paikkojen baareja, missä tämän tyylisiä bändejä harvemmin esiintyy. J: No tammi- ja helmikuu on ollut hiljaista, mutta tämä aika on sitten käytetty Ep-levyn tekemiseen ja uusien biisien treenaamiseen. Maaliskuussa lähtee Kauhun karavaani liikkeelle ja meidät voi nähdä mm. Raahessa, Tampereella, Kiuruvedellä ja Kuopiossa. Tarkemmat päivämäärät löytää meidän facebook-sivulta: www.facebook.com/kallot138 Mitä musiikki teille yleisesti merkitsee? Pauli: Lyhyesti sanottuna: paljon. Musiikki on ollut itselleni iso osa elämää tavalla tai toisella niin kauan kuin muistan, levyjä on tullut kerättyä yläasteelta lähtien ja ensimmäisen bändini perustin kavereiden kanssa 13-vuotiaana. Elämä tuntuisi aika turhalta ilman musiikkia. M: Kyllä mullaa kuluu välillä viikkoja jos ei kuukausia, että en tarkoituksellisesti ala kuuntelemaan musiikkia. Varsinkin jos on paljon äänitys tai miksaus hommia, niin siinä kuulee yli tarpeitten. Kyllä silti mielestäni oon aika hyvin kärryillä mitä musiikki maailmassa tapahtuu, ainakin uusien juttujen suhteen. Comebackit ja muu musiikin nostalgisoiminen ei ole oikein mun juttu. J: Voisin luopua TV:stä, tietokoneesta, tupakoinnista, kahvista ja seksistä, mutta en ikimaailmassa musiikista. Eli kyllä se merkitsee melko paljon. Kerro hieman bändisi sanoituksista? J: No en minä ehkä seksistä luopuisi kuitenkaan... Ai sanoitukset? Voisi sanoa, että meidän sanoitukset on tyyliltään kauhuwesterniä. Eli kaikkia kauhumaailman kliseitä - aina avaruusolennoista ihmissusiin -, mutta tapahtumat sijoittuvat hyvin usein 1800-luvun Amerikkaan - siihen kuuluisaan "villiin länteen". Eivät aina, mutta melko vahva teema tuo on ollut. Mistä saatte ideat ja inspiraatiot teksteille /biiseille? J: Minä saan ideat yleensä spagettiwesterneistä ja kauhuleffoista. Jotain aiheita on tullut myös villiä länttä käsittelevästä kioskikirjallisuudesta. Mainittakoon ainakin Morgan Kane ja Hulkkonen Hullu Suomalainen. M: Suomesta 1800 -luvulla lähetettiin Amerikkaan ns. ongelmatapaukset, eli jos oli tehnyt jotain niin pahaa, että ei täällä enää voinut naamaansa näyttää. Meillä on omissa sukupuissa tällaisia tapauksia, ja osa sanotuksista kertoo sitten niitten ryökäleitten tarinoista ja kohtaloista. Itsellä on tuon lisäksi vielä merimiehiä suvussa ja niitten entisaikojen muistelot, varsinkin mitä pidemmälle mennään, muistuttaa aikatavalla merirosvotarinoita. Näitä on ollut ihan mielenkiintoista selvittää ja tutkia. Jotkut taas tulee vain jostain sanonnasta esim. Pahantekijä biisin pahantekijä tulee siittä, kun mummollani oli tapana sanoa jos jokin asia oli mennyt pieleen, että "taas pahantekijä käynyt". Onko teillä esikuvia? J: No tässä KALLOT-hommassa ainakin Doyle, mutta ei muuten. Yritän elää elämääni niin, että voisin itse olla oma esikuvani. Toistaiseksi se ei ole mennyt kovin hyvin. P: Ei varsinaisesti, mutta sanotaanko että olen aina arvostanut artisteja ja bändejä jotka kulkevat selkeästi omaa tietään ulkoisista paineista välittämättä. M: KALLOT perustuu kuitenkin aika vanhaan reseptiin, ja siellä on hyvin esillä mistä mallia on otettu. Alice Cooperista Misfitsiin. Omassa elämässä esikuvat on niin laajalle pirstaloitunut, että selkein vastaus varmaan on ei. Oletteko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai hankitteko musiikin netistä? Vai peräti vinyylilevyiltä? J: Ehdottomasti vinyylin ystävä! CD-levyjen myös, sillä onhan niitä kansilehtiä mukava tutkia ja hypistellä. Mutta nyt kun vinyylisoitin ja stereot on rikki, niin kuuntelen musiikkia lähinnä Spotifysta. P: Spotify on päivittäisessä käytössä ja autossa tulee kuunneltua cd-levyjä. Suosikkiformaattini on silti ehdottomasti vinyylilevy. Siinä on jotain rituaalinomaista, kun laittaa levyn pyörimään ja siirtää neulan uran kohdalle. Kansitaidekin pääsee parhaiten oikeuksiinsa vinyyliformaatissa. M: Minä olen niin mukavuuden haluinen, että kyllä se tuonne digitaalisiin palveluihin menee. Tosin KALLOJA haluaisin kuunnella vinyyliltä, ja kun vinyyli julkaistaan, niin pakko varmaan korjauttaa vanha vinyylisoitin tai ostaa uusi. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia?
J: No bändinä tietysti tavoittaa mahdollisimman paljon kuulijoita, päästä isompiin keikkapaikkoihin soittamaan ja tehdä - mieluiten jonkun muun kustantama - LP-levy. Lähdetään nyt noista. Kaikki on varmasti saavutettavissa, jos vaan halua löytyy. Ja sitähän löytyy. Terveisesi Biisiarvioiden lukijoille? J: No naisille sellaiset terveiset, että tulkaa keikoille katsomaan meidän muskeleita. Tikissä ollaan ja tihkumme mieserotiikkaa. P: Tervetuloa keikoille tsekkaamaan miltä kalmopunk kuulostaa (ja näyttää). M: Tervetuloa KALLOARMEIJAAN!
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
November 2017
Categories |