Tätä eivät varmasti kaikki lukijamme tiedä tai muista, mutta poppikin oli joskus ylellisyyttä. Nyt puhumme LP-levyjen ja kasettien aikakaudesta, joka alkoi Suomessa käytännössä 1960-luvulla ja hiipui vähitellen 1980- ja 1990-luvuile tultaessa.
Yleellisyyttä pop ja rock (iskelmästä puhumattakaan) ei enää ole, vaan sitä tuotetaan eräänlaisena teollisena prosessina, steriilinä äänimassana, jota tuutataan soittolistojen muodossa radioasemien ohjelmatäytteeksi. Miten tässä näin pääsi käymään? Kun kaivaa levyhyllyjen arkistosta soimaan vaikkapa Karmaa, Kirkaa tai Kasevaa, niin voidaan pohdiskella asioita monelta kantilta. Tämän 1970-luvun alkupuolen musiikin soundi on nostalginen, mutta - rehellisyyden nimessä - se ei vastaa nykypäivän ääniteknisiä laatukriteerejä. Ei lähelläkään. Okei, on toki poikkeuksia, kuten vaikkapa Wigwamin Nuclear Nightclub tai Hurriganesin Roadrunner, joka itse asiassa äänitettiin Tukholmassa. Vähänkin tavanomaisimmissa levytyksissä kuuluu tietynlainen amatöörimäisyys. Tarkoitan nyt siis teknistä äänenlaatua, en itse musiikin sisältöä. Tietokoneiden ja digitaalitekniikan käyttöönotto 2000-luvulle tultaessa on eittämättä se kehitysaskel, joka vauhditti suurta muutosta suhteessamme musiikkiin. Nykypäivän suuren linjan musiikkituotantoa - eli siis sitä niinsanottua soittolistamusiikkia - voidaan luonnehtia muutamalla perusmääreellä, joita ovat: helposti! ja nopeasti! Soundit ja rytmiluupit löytyvät kattavista digikirjstoista, ja ne ovat ammattilaisten lisäksi myös kotiäänittäjien saatavissa. Kliiniset ja upeat valmiit saundimaailmat ovat helppo tie ja suuri houkutus kaikille studiotyöläisille. Eräs äänittäjä totesi jopa kerran, että ei ole enää järkeä mikittää kitaravahvistimia, koska valmiit mallinnetut saundit ovat vain paljon toimivampia ja niiden käytössä säästää niin paljon aikaa. Tähän on siis tultu. Ja sitten se "helmasynti" eli.. Me kaikki olemme todennäköisesti sitä kuulleet. Sen kuulemiselta ei oikeastaan voi välttyä, jos nykyaikaista pop-musiikkia edes jossain määrin kuuntelee. Kysymys on tietysti autotunesta. Autotune-laitteiden tarkoitus on alunperin ollut korjata soitinten ja erityisesti laulajan äänen epävireisyyttä koneellisesti. Tämän efektin liioiteltu käyttö on taas luonut niinsanotun Cher-saundin, joka muuttaa ihmisen laulun instrumenttimaiseksi, tai jopa robottimaiseksi. Vaikka cher-soundin suurin into onkin laantunut, niin harjaantunut kuulija huomaa, että autotunea käytetään reippaalla kädellä kotimaisessa listamusiikissa. Tähän samainen studioäänittäjä totesi, että "on oikeastaan pakko käyttää autotunea, koska kaikki muutkin käyttää". Laiskat musiikinkuuntelijat Edellä luetellut asiat ovat vain murto-osa siitä kehityskaaresta, jonka digitalisointi on musiikkiin tuonut. Niiden lisäksi nykyajan poppia leimaavat ainakin äärimmilleen kompressoitu soundi ja maksimaalinen äänenvoimakkuus. LP-levyjen musiikki soi nimittäin paljon hiljempaa kuin nykyajan tuuttaus. Näiden kaikkien teknisten jippojen yhtenä seurauksena voidaan pitää sitä, että saundimaailmat ovat alkaneet kuulostaa yhdenmukaisilta. Kaikki kuulostaa suunnilleen yhtä hyvältä. Mutta mitä sitten tapahtuu, jos bändi päättääkin tehdä musiikkia "pahvilaatikkosaundilla"? Jos käy huonosti, niin bändin musiikki ja soundit eivät yksinkertaisesti kelpaa. Ne eivät ylitä rimaa, joka on asetettu digitaalisen musiikkiteollisuuden taholta hyvin korkealle. Mutta myös kuulijat ovat tulleet laiskoiksi. Kuka oikeasti enää edes kuuntelee musiikkia sillä samalla hartaudella kuin wigun levyä vuonna 1973? Jos vastaan tuleekin joku, jonka soundit eivät ole samasta muotista puristettuja Chisun ja muiden listamestarien kanssa, niin se korkeintaan ärsyttää. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia niiden kannalta, jotka arvostavat omintakeista ja persoonallista musiikkia ja haluaisivat tulevaisuudessakin sitä kuunnella. Jos taas käy hyvin, niin bändi korjaa koko potin ja kaikein parhaimmassa tapauksessa luo ja antaa jotakin uutta musiikin maailmaan. Tästäkin on olemassa esimerkkejä. Ei montaa, mutta kuitenkin. Ja nyt päästäänkin varsinaiseen aiheeseen, eli: .... tadaa: SUOMIPOP.NET:n missio Meidän mielestämme kotimainen pop, rock, iskelmä ja tanssimusiikki ansaitsee edelleenkin ylellisyystavaran arvon. Parhaimmillaan rock-biisi yltää niin lyriikkojensa kuin sävellyksensä osalta mennen tullen ns. "korkeakulttuurin" tasolle. Musiikki on tärkeää ja arvokasta, ja Suomipop haluaa omalta osaltaan edistää myös uusien kotimaisten musiikintekijöiden, sanoittajien, artistien ja bändien musiikin esilletuontia. - toimitus -
0 Comments
|
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. ArchivesCategories |