Minkälainen on The Thumbin tarina? Meillä oli alunperin blues bändi nimeltä Lousy Weather, jonka kanssa ei kuitenkaan onnistuttu löytämään tarpeeksi yhteistä aikaa treenailla, koska silloisella laulajalla oli niin paljon muita kiireitä. Bändin rumpalin kanssa sitten perustettiin Thump, johon pyydettiin tuttu basisti mukaan "naapuribändistä". Mietittiin sitten mikä olisi triolle toimivin tapa saada homma toimimaan ja "olosuhteiden pakosta" otin itse kitaristina mikin ensi kertaa nenän eteen ja aloin hoitamaan laulajan tonttia kitaran lisäksi. Aluksi soiteltiin vahvasti Stevie Ray Vaughan ja Jimi Hendrix matskua, mikä sitten jossain vaiheessa monipuolistui. Soitatte melko blues-vetoista musiikkia. Mitä mieltä olet suomalaisen bluesin tilasta tällä hetkellä? Kotimaasta löytyy kyllä äärettömän kovia blues-muusikoita, maailmanluokan tyyppejä, joiden toivoisi nautiskelevan suurempaakin suosiota, kuin mitä tällä hetkellä saavat. Livenä ehdottomasti parasta ja toivoisin näkeväni enemmän uusia blueskykyjä /-bändejä bluesfestareilla ja tapahtumissa, eli haastaisin tapahtumien järjestäjiä ottamaan/metsästämään uusia tulevia kykyjä näytille. Muistan itse, kun näin eka kerran 2000 luvun alussa esim. Olli Siikasen, Timo Kämäräisen, Erik Valkaman ja Jake Yrölän lavalla Järvenpään Puistobluesissa, niin leuka loksahti auki.... sitä tunnetta kaipaisin uudelleen. Thump:lla on itse asiassa musatyyli muuttunut bluesista aika vahvasti rokimpaan suuntaan, mutta blues vivahteet ei koskaan täysin katoa/poistu. Olette toimineet myös mm. Pepe Ahlqvistin taustabändinä. Kerropa lisää siitä? Lähdettiin järjestämään Salossa muinoin bluesjameja ja päätettiin pyytää paikalle joku tunnettu nimi vetonaulaksi. Paikallisen musaliikkeen pitäjä Vito oli jo joskus tehnyt Pepen kanssa yhteistyötä oman bändinsä kanssa, niin pyydettiin Pepen yhteystiedot, otettiin yhteyttä ja saatiin hänet paikalle. Siitä alkoi sitten tuttavuus ja jatkettiin Thump bändin voimin bluesiltoja Pepen kanssa. Mukavaa ja opettavaista aikaa nuo keikat, oppi improvisoimaan paljon ja oikeasti kuuntelemaan ja menemään hetkessä...koskaan ei ollut mitään treenejä vaan kaikki tehtiin fiilis-/jamipohjalta.... jotain biisiaihiopohjaa oli valmiina. Pepe osaa hienosti liidata muuta joukkoa ja antaa tilaa myös muille, loistotyyppi! Ketkä ovat esikuvianne? Meillä bändissä kuunnellaan aika laajalla skaalalla eri musatyylejä, mutta ehkä nuo bändin meiningissä kuuluvat vaikutteet on alun perin lähteneet just sieltä SRV/Hendrix hengestä.... Philip Sayce ja Anthony Gomes kolahti aikoinaan lujaa, Richie Kotzen ja sitä kautta Winery Dogs on ollut paljon kuuntelussa just nyt. Tykätään soitella nykyään perusrokkia, jopa hardrokkia.... vanhempia kasarimeininkejä, lisäksi funk on lystiä aina, mitä on hyvä sulauttaa keikkasettiin, että lanteet saa kyytiä. Soitatte paljon covereita, oletteko harkinneet omien biisien esittämistä? Omien biisien teko ei ole ajankohtaista. Joskus aikoinaan mietitty, mutta homma on jäänyt ehkä siitä kiinni, ettei sellaista englannin kielen "sanaseppoa" löydy bändistä, joka tekisi sellaista tekstiä, mikä ei tunnu väkisin väännetyltä. Kuka tietää...ehkä joskus. Onko kiireistä keikkapuolella? Keikkarintamalla on lähiaikoina ollut rauhallista, aivan satunnaisia keikkoja vuodessa. Jossain vaiheessa myynti-into laantui ja kyllästyi/väsyi siihen puhelinsoitteluun, niin keikkaaminen jäi aika vähiin. Muiden bändiviritysten kanssa ollut itse kullakin vähän aktiivisempaa. Tavallisen työelämän lomaan ehkä sellainen korkeintaan keikka kuukaudessa olisi meille aika optimi... tarkoitus ei ole kiertääkään sen useammin. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? Musiikin saralla treenaillaan keskimäärin kerran viikossa. Tunnustellaan uusia tuulia ja kokeillaan eri musatyylejä. Meistä ei tule mitään yhden tyylin patriarkkoja koskaan, ja soitellaan kaikkea sellaista, mikä mukavalta tuntuu. Usein blues-musalla aloittaneet monesti palaavat juurilleen....ehkä mekin sitten joskus. Muutin keväällä Salosta Espooseen ja pääkaupunkiseudulta olisi mukava löytää muutama keikkapaikka vaihtelun vuoksi. Terveisenne Suomipopin lukijoille? Eipä muuta kun mukavaa loppuvuotta/vuoden vaihdetta....käykäähän paljon keikoilla! Thumpin musiikkiin voi tutustua heidän Facebook-profiilissaan
0 Comments
mutta nyt kun olen keskittynyt lähinnä omaan musiikkiin, niin olen tehnyt ne hyvin pitkälti itse. Tykkään tehdä muidenkin kanssa lauluja, siltikin minulle luonnollisin tapa on säveltää ja sanoittaa kappale itse ja sitten muokata se tuottajani kanssa lopulliseen kuntoon. Mistä saat inspiraatiot ja ideat lauluihin? Elämän täytyy olla insiroivaa, jotta lauluja syntyy. On tärkeää että näkee paljon erilaisia ihmisiä, käy erilaisissa paikoissa ja on kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista. Joka päivä tapahtuu asioita, jotka ovat laulun arvoisia. Kumpi syntyy ensin/helpommin, sävel vai sanat? Helpoiten kappaleet syntyy niin, että sävellän ja sanoitan käytännössä yhtäaikaa. Entäpä omat esikuvasi? Maailman vaikein kysymys, koska nämä vaihtelevat päivittäin. Kun puhutaan musiikillisista esikuvista, niin täytyi haravoida hatken aikaa artisteja, jotta jäi vain ne merkittävimmät artistit. Sanoisin, tärkeimmät esikuvani ovat: Scorpions, Tori Amos, Damien Rice, Egotrippi, J. Karjalainen, Maija Vilkkumaa Olet tehnyt paljon keikkaa. Miltä se puoli näyttää tulevaisuuden suhteen? Olen tehnyt 5 vuotta putkeen noin 80-100 keikkaa vuodessa, joten nyt on hetki huilia. Tämä ei tarkoita suunniteltua keikkataukoa, mutta nyt loppuvuosi tehdään selkeästi vähemmän keikkaa ja keskitytään uuden musiikin tekemiseen. Voiko sinut buukata keikalle suoraan, vai oletko varattu jonkin ohjelmatoimiston talliin? Minut voi tilata keikalle suoraan minun kautta. Minuun saa yhteyden parhaiten Facebookissa artistisivujeni kautta. Vastaan viestiin yleensä vuorokauden säteellä. Miltä kotimaisen musiikin tilanne näyttää mielestäsi tällä hetkellä? Spotify on tehnyt sen, että jokaisella on mahdollisuus tutustua kotimaiseen ja muuhun musiikkiin paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Ennen on voinut syntyä tietynlainen kupla pelkän radiomusiikin pohjalta, mutta se on vain pieni totuus mitä Suomessa tehdään. Suomessa tehdään loistavaa musiikkia tyylilajista riippumatta ja meillä on valtavasti lahjakkaita artisteja ja muusikkoja. On hienoa huomata, että kotimainen mainstream ja radioihin suunnattu musiikki voi hyvin, sillä uudet ja nuoret tuottajat ovat äärimmäisen taitavia, joiden harteille lahjakkaan artistin on hyvä mennä ja näyttää osaamisensa. Ja sitten vähän syvällisempää: Mitä musiikki sinulle merkitsee? Musiikki on kaunein, arvokkain ja suurin asia maan päällä, joka ei kilpaile elämässäni minkään muun asian kanssa. Oletko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai hankitko musiikin netistä? Tykkään kuunnella musiikkia Cd-levyltä, vinyylinä ja streamilta netin kautta. Eli kaikki käy. Tulevaisuuden suunnitelmasi? Tavoitteena on julkaista ensi vuonna vieläkin parempaa musiikkia kuin aiemmin. Tahdon tehdä musiikkia, joka nostaa omat karvat pystyyn. Terveiset Suomipop-netin lukijoille? Seuratkaa minua Facebookissa, Instagramissa ja kuunnelkaa musiikkiani Spotifyssa. Nähdään keikoilla. Kuinka kaikki alkoi? Bändistä piti tulla coverbändi, tai ainakin niin mä (Jani) sen ajattelin.. Soitellaan kaikkia cooleja biisejä vuosien varrelta, sellaisia joilla oikeasti on ollut itselle merkitystä. Näillä ajatuksilla tuli laitettua ilmoitus nettin, johon aikanaan Mikko vastasi, miksi, en vieläkään tiedä, mutta hyvä että hän niin teki. Tavattiin mun takkahuoneessa ja alettiin soittelemaan ja eihän siitä tullut oikeastaan mitään, ei ollutkaan niin helppoa tehdä biisivalintoja... ja muutaman kuukauden tuskailtuamme niin ajattelin että jos tekisi muutaman oman biisin monen vuoden tauon jälkeen ja kokeilisi sitä. Sehän toimi. Jussi oli Mikon kanssa töissä samassa paikassa ja jätkät liikkuivat työmatkat yhdessä, kun rumpalista tuli kyse niin Mikko ilmoitti että meillä on mahtava rumpali tiedossa ja näin Jussi sai paikan ennenkuin oltiin edes tavattu. Henriä piti parilla netti-ilmoituksella vokotella, mutta kun saatiin ekat treenit aikaiseksi, niin se oli kerrasta selvä. Työnjako, eli kuinka biisit syntyvät, onko joku erityisesti biisinikkarina? Riffistä, kaikki biisit syntyvät hyvästä riffistä. Mä (Jani) kirjoitan tai ainakin tähän mennessä olen kirjoittanut kaikki tekstit ja valtaosan musiikista mutta inspiraatio iskee usein treeneissä ja jonkun tahattomasta kitara-, basso- tai rumpuluikautuksesta. Miltä näyttää keikkapuoli? Hiljaiselta. Bändin jäsenillä on tällä hetkellä omissa elämissään kiirettä ja vilskettä, minkä lisäksi ollaan pikkuhiljaa äänittämässä täysipitkää, jonka skaalan eri päitä nyt julkaistut kolme biisiä edustavat, ja se vie uskomattoman paljon aikaa, vaikka itse studiossa ei kauaa viivyttäisikään kerralla. Tiedossa ei taida olla kuin loppukesästä jo perinteeksi muodostunut Matildarockin esiintyminen Salon Mathildendalissa. Toivossa olisi, että loppuvuonna päästäisiin taas keikkavaunuun mukaan. Mitä musiikki teille merkitsee & Esikuvat?: Jani: Musiikki on vapautta, rauhaa, rehellisyyttä, puhtautta. Esikuvat ovat lukemattomia, heitä yhdistää raaka, rehellinen, epätäydellinen ja tunteikas esiintyminen. Yleensä kyse on Blues, southern rock, country, bluegrass tai kunnon areenarock. Henri: Musiikin merkitystä.. En voi sanoa että kuuntelisin ihan hirveästi nykyään, mutta soittaminen on henkireikä, ja voisi sanoa että olen kova meidän musiikin fani :) Esikuvia on myös aika vai vaikea sanoa, bändeistä Skid Row, G&R, AC/DC, Toto, Foo Fighters.. Mikko: Samaan linjaan menee mullakin tuo merkitys. Eli soittaminen on ehdottomasti henkireikä. Esikuvia löytyy laidasta laitaan mutta, mainitaan muutama.. Eli lähinnä painottuu tuonne kitaristipuolelle ja sieltä mainittakoon Clapton, Slash, Billy Gibbons, Bonamassa ja monen monta muuta.. Jussi: Kaikkea... elämää ja kuolemaa ja kaikkea siltä väliltä. Se on eräänlainen henkireikä :D Esikuvat: Monia; ei pysty valitsemaan tiettyjä yksittäisiä, kun löytyy niin rumpaleita kuin kitaristejakin... mutta metalli-genrestä löytyy kuitenkin suurin osa. Kertokaa hieman sanoituksistanne Sanoitukset välittävät useasti tunteen tai hetken jonkun elämässä tai kertovat tarinan jostain tärkeästä tapahtumasta tämän jonkun elämässä. Harvemmin ne ovat suoraan omaelämänkertaisia mutta aina niissä on mukana jotain omaa. Kuitenkaan niitä ei saa ottaa liian vakavasti, koska koskaan ei tiedä mikä on totta ja mikä on legendaa, varsinkaan kun kyse on viihteestä. It's not what you sing, it's how you sing it. Mistä ideat ja inspiraatio biiseihin? Milloin mistäkin, ajakohtaiset tapahtumat, hauskat sattumat, omat muistot...Lista on loputon. Oletteko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai ostatteko musiikin netistä?
Jussi: Itseltäni löytyy n. 300-400 cd:n kokoelma sekä kymmeniä dvd/bluray keikkoja... Käyn usein paikallisessa PopShop liikkeessä usein tsekkailemassa heräteostoksia ja joskus tilaamassa tulevia julkaisujakin. Vinyylejä löytyy myös kasa Buddy Richistä Metallicaan. Olen ostanut musiikkia myös netistä mutta yleensä siksi ettei sitä cd:tä ole saatavana. Viimeisimpänä esim. DOOM-pelin soundtrack Mick Gordonilta. Henri: Ostan perinteisesti CD levyjä en juurikaan kuuntele edes Radiota. Mikko: Se että musiikki olisi tietyssä muodossa ei ole mulle niin merkityksellistä. Pää asia että sitä on, tulee se sitten mistä lähteestä tahansa Jani: Kaikki formaatit ovat samanarvoisia, joko streamaan tai ostan vinyylinä Tulevaisuuden suunnitelmat: Keikka Red Rocks Amphitheatressa, Colorado, Usa. Terveiset Suomipopin lukijoille: Kurt Mauserin kuuntelu on parasta mitä voi tehdä pikku pöhnässä kalsarit jalassa.
Miten kaikki sai alkunsa, ja milloin? Tommi: Jo kymmenkunta vuotta sitten olin mukana vapaa-ajan projekteissa saadakseni hieman vastapainoa musiikin ammattimaisuuteen. Tuolloin äänittelin demoja erään duunikaverin kanssa, jonka kautta tapasin Tuukan vuonna 2012. Tuukka puolestaan tunsi Luisin jo monen vuoden ajalta. Yhteissoitto lähti luontevasti käyntiin. Aluksi meitä oli itse asiassa neljä, kunnes kitaristi lähti muille teille. Sitä kautta musta tuli bändin kitaristi. Triona ollaan toimittu noin vuosi. Bullet Lane -nimi onkin sitten vähän uudempi keksintö. Meistä piti tulla Speed Dial 9, mutta sen niminen bändi oli jo olemassa. Sinkku on nyt julkaistu, minkälaisen vastaanoton se on saanut? Tommi: Vastaanotto on ollut yllättävän hyvä. Vaikkei olla saatu biisiä vielä radioon, niin peli on kuitenkin avattu. Palaute on ollut hyvää ja etenkin Ruotsin radiossa oltiin kiinnostuneita kuulemaan lisää. Lisäksi biisi on kerännyt kuulijoita Spotifyssä ja muissa striimauspalveluissa, kun biisi onnistui pääsemään muutamalle soittolistalle. Kuunteluja on tullut mukavasti, kun ottaa huomioon että kyseessä on bändin ensijulkaisu. Entä miltä näyttää keikkapuolella? Tommi: Biisejä alkaa jo olla tarpeeksi keikkoja varten, mutta haluamme tällä hetkellä keskittyä musiikin luomiseen ja julkaisemiseen. Albumi on siis ensisijainen tavoite, mutta kun aika on kypsä, voidaan suunnaksi ottaa konserttilavat. Entäpä tavoitteet ja tulevaisuudensuunnitelmat? Tommi: Tavoitteen voisi kiteyttää lyhyesti lauseeseen "Hyvän musiikin tekeminen tai ainakin meille mieleisen musiikin tekeminen". Seuraava sinkku on työn alla ja toivomme tietysti, että mahdollisimman moni kuulija löytää sen. Eräs kaverini totesi muutama vuosi sitten, että musiikki on antamista, ei ottamista. Tämän filosofian olen yrittänyt pitää mielessäni aina kun teen biisejä. Mikä on ominta Bullet Lanessa? Tommi: Koska meillä kaikilla on takana pitkä kokemus muiden artistien kanssa työskentelystä, niin sen oman soundin löytäminen oli kieltämättä aika haasteellista. Sitä hankaloitti entisestään se, että kaikilla on myös ihan ikiomat projektinsa ja soundinsa. Luisilla on Luis & the Bots. Mulla on The Impersonators. Nyt olemme kuitenkin Tuukan johdolla löytäneet tämän bändin soundin, jota voisi kai parhaiten luonnehtia rytmikkääksi ja melodiseksi popmusiikiksi. Huolella sävelletyt lauluharmoniat ovat itselle sellainen yksityiskohta, josta haluaisin Bullet Lanen tunnistettavan. Luis on näissä mestari. Complete-sinkkumme lopun vastausharmoniat nostivat ihoni kananlihalle, kun kuulin ne ensimmäisen kerran. Työnjako, eli kuinka biisit syntyvät, onko joku erityisesti biisinikkarin roolissa? Tommi: Minä teen biisit. Oon tehnyt biisejä kuusivuotiaasta asti. Mutsi ja faija oli musadiggareita ja meillä soi aina perjantaisin ja lauantaisin helkkarin hyvä musa. Beatlesin I Feel Fine ja Byrdsin She Don’t Care About Time on edelleen mun lempibiisit. Siitä se lähti. Rakastuin musiikkiin ja halusin tulla samanlaiseksi biisinikkariksi kuin noi kundit. Työnjako on meillä selvä: Tuukka alkaa mun akustisten demojeni pohjalta kypsytellä ideoita sovitukseen. Ensin hän valitsee biisin ja tekee siihen perussovituksen. Sen jälkeen äänitetään soitto ja laulu. Sitten Tuukka miksaa ja tuottaa biisin ennen kuin se masteroidaan. Toisin sanoen Tuukka on tämän projektin sydän ja se tyyppi, joka vääntää nappia yksin studiossa ja hioo yksityiskohtia väsymättä. Mitä musiikki teille merkitsee?
Tommi: Chicagossa asuessani näin kerran yhden mimmin päällä T-paidan, jossa luki ”Life without music would be a mistake” – se kertoo musta kaiken siitä miten me nähdään musa. Kertokaa hieman sanoituksistanne. Tommi: Mä yritän tehdä sanoitukset oikeasta elämästä, siitä mitä olen kokenut tai nähnyt. Complete esimerkiksi perustuu riitaan, jonka kuulin Pariisissa Eiffel-tornin näköalatasanteella. Joku nuoripari riiteli englanniksi ja nainen sanoi, että ”Don’t you ever want to just leave me and see who you could meet?” Mä funtsin, että aika hirveä asia joutua kuulemaan kymmenien ihmisten edessä, mutta samaan aikaan mietin, että tosta saisi mielettömän makeen lyyrisen koukun. Ja niinhän siitä sitten saikin. Mistä ideat ja inspiraatio biiseihin? Tommi: Kaikesta. Olen matkustellut paljon ja kokenut elämässä paljon – niin hyvää kuin pahaakin. Yleensä saan jostain yksittäisestä tapahtumasta idean biisin nimeen tai teemaan. Sitten alan kyhätä melodiaa ja vasta kun melodia on valmis, teen sanoituksen loppuun. Esikuvat? Tommi: Mun esikuvia on Beatles, Byrds, Stones, Eagles, Tom Petty ja muut vanhan liiton jutut. Tuukalla ja Luisilla on vähän eri esikuvat. Luis kuuntelee aika paljon Queeniä, Totoa, Stingiä ja vähän progemaisempaa musaa kuten esimerkiksi Genesistä. Tuukka taas on soul-, funk- ja R&B-mies henkeen ja vereen. Oletteko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai ostatteko musiikin netistä? Tommi: Tuukasta ja Luisista en tiedä, mutta mä kerään CD-levyjä. Mulla on niitä ihan hirveä määrä, reilusti yli tuhat. En oikein koe omistavani netistä ostettua musaa. Jos mun kone hajoaa, niin menetän kovalevyllä olevan musiikin, ellei mulla ole kopiota jossain. Tykkään, että levyt löytyy hyllystä. Sitä paitsi kaikkea loistavaa musaa ei edes aina ole saatavilla sähköisenä. Sellaisten bändien tuotanto kuin esim. River Detectives löytyy kokonaisuudessaan vain CD-levyiltä. Tämän lisäksi tykkään plärätä kansivihkoja kuunnellessani musiikkia. Tänään kuuntelin sellaisen loistavan jenkkibändin levyä kuin the Silver Seas. Terveiset Suomipopin lukijoille: Tommi: Moi! Toivottavasti tykkäätte meidän biisistä ja toivottavasti ette koskaan löydä itseänne biisin inspiroineen hetken kaltaisesta tilanteesta.
Työnjako, eli kuinka biisit syntyvät, onko joku erityisesti biisinikkarina? Jani: Sävellykset ja sanoitukset ovat minun käsialaani, ja biisien sovitukset sekä Suontausta & Puusaari -saundi syntyvät tiiviissä yhteistyössä. Ajan ja keikkojen myötä biisit saavat myös elää ja ovat sitä tehneetkin. Jaakko: Pitkä yhteinen historia näkyy tietynlaisena tekemisen helppoutena. Omat paikat äänien kudelmassa löytyvät yleensä melko luontevasti. Tärkeää on juurikin uskallus antaa biisien elää ja kehittyä luonnollisiin suuntiin, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan. Miltä näyttää keikkapuoli? Jani: Viime vuonna teimme mukavan määrän keikkoja erilaisissa paikoissa ympäri Suomea. Keväälle ja kesälle on jokunen show buukattuna, ja syksylle olisi tavoitteena hoitaa kattava keikkarupeama tulevan esikoisalbumin tiimoilta. Mitä musiikki teille merkitsee?: Jani: Tätä tulee oikeastaan harvoin mietittyä. Musiikki on ollut erottamaton osa omaa maailmaa teinistä asti ja tuntuu täysin luonnolliselta että se on aina läsnä. Osa luontoa? Jaakko: Se on pikkupojasta asti rakas harrastus ja elämäntapa, joka on pikku hiljaa muodostumassa myös ammatiksi. Kuten Jani sanoi, musiikki on niin kiinteä osa omaa elämää että sitä harvemmin edes ajattelee erillisenä asiana. Se on tapa käsitellä, etsiä, löytää, ymmärtää, purkaa, havainnoida... osa luontoa! Kertokaa hieman sanoituksistanne. Jani: Sanoitukset ovat musiikissamme suuressa roolissa, ja tekstinkirjoitusprosessi vaatiikin usein huomattavasti enemmän aikaa kuin sävellys. Laulun aiheena voi olla jokin pienen hetken fiilistely tai tarina, välillä tulee taas suuremman mittakaavan pohdiskeluja. Tekemisen myötä sanoitukset ovat saaneet enemmän tarinallisia ja mielikuvituksellisia ulottuvuuksia oman kokemusmaailman ruotimisen ohelle. Haluan pitää teksteissä läsnä oman ääneni ja tapani pukea asioita sanoiksi, elämä on liian lyhyt siihen että kuulostaisi samalta kuin muut. Mistä ideat ja inspiraatio biiseihin:
Jani: Siinäpä kysymys. Kirjoittaminen on tapa jäsentää omia tuntemuksia sekä ajatuksia ihmiselämästä ja ympäröivästä todellisuudesta. Soittelen juttuja kitaralla ja kirjoitan pieniä muistiinpanoja, ja parhaat aihioista syntyvät tietysti inspiraation kipinästä. Kun päähän pälkähtää riimi tai pari riviä jotka tuntuvat jollain tapaa itseään suuremmilta, ollaan oikealla tiellä. Biisi lähtee muotoutumaan useimmiten tilanteesta jossa hyvältä tuntuneille sanoille tai riveille ryhtyy etsimään oikeaa melodiaa ja sointumaailmaa, joskus myös sävelmä syntyy ensin. Esikuvat: Jani: Tämä on aina paha. Ainakin Dave Lindholm, Jarkko Martikainen ja Neil Young. Jaakko: Hmmm... Jollain tapaa oma musiikillinen menneisyys ja nykyisyys kuuluu aina kaikessa tekemisessä. Eli kyllä siellä on läsnä kaikki Zeppelinistä Samuli Putroon ja Devin Townsendiin, vaikka ilmaisu tässä tapauksessa onkin akustisen pelkistettyä. Oletteko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai ostatteko musiikin netistä? Jani: Omasta CD-kokoelmasta on iloa pimeinä iltoina ja automatkoilla. Suoratoistopalvelut ovat kyllä käteviä nekin, mutta niitä selaillessa on vaikea keskittyä yhteen bändiin tai albumikokonaisuuteen. Jaakko: Kyllähän se levyjen ostaminen on Spotifyn myötä vähentynyt huomattavasti. Kokonaisvaltaisen kokemuksen kannalta kuitenkin fyysinen levy sanoituksineen ja kansitaiteineen puolustaa edelleen paikkaansa! Tulevaisuuden suunnitelmat: Jani: Tunnelin päässä häämöttää esikoisalbumin julkaisu, hyviä keikkoja ja uusien biisien kirjoittelua. Terveiset Suomipopin lukijoille: J&J: Nähdään keikoilla! Bändin historia: Kehäpiste perustettiin alkuvuodesta 2013. Perustajajäsenet Ville Rouhiainen (rummut ja laulu) ja Henri Liukka (kitara ja laulu) päättivät aloittaa projektin jossa yhdistyvät helppo kuunneltavuus, vahvat sanoitukset sekä live-keikoilla välittyvä voimakas energia. Pian yhtyeen perustamisen jälkeen toisena kitaristina aloitti pitkään paikallisissa projekteissa vaikuttanut Vili Friman. Hyvin nopeasti kolmikko teki ensimmäiset yhteiset keikkansa, missä kuultiin pääasiassa covereita höystettynä muutamalla omalla tuotoksella. Pian toiminta muuttui ammattimaisemmaksi ja syksyllä 2013 bändi äänitti ensimmäisen kolme kappaletta sisältävän Demoni nimeä kantavan demon. Bändi aloitti tiiviimmän keikkailun ja samalla basistiksi vakiintui Antti Peltonen. Kesällä 2015 Kehäpisteelle myönnettiin Imatran kaupungilta apurahaa levyn äänittämiseen. Syntyi Pohjan Alla nimeä kantava 10 kappaletta sisältävä levy jonka ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Vuoden 2016 keväällä kehäpisteen rumpupatteristoon istahti Ville Rautiainen, mikä antoi Rouhiaiselle mahdollisuuden keskittyä ainoastaan laulamiseen. Tällä hetkellä bändi keskittyy keikkailuun, sekä uuden materiaalin tuottamiseen. Työnjako Pääosin sanoituksesta vastaa laulaja Ville. Sävellyspuolella vaikuttavat tasavertaisesti kitaristit Henri ja Vili. Sovitus hoidetaan yhdessä koko bändin voimin. Miltä näyttää keikkapuoli? Keikkapuoli on tälle vuodelle vielä täysin avoinna. Tällä hetkellä keskitymme Kehäpisteen kanssa uusien kappaleiden sävellystyöhön. Lähitulevaisuudessa on myös tarkoitus vierailla studiossa uuden EP:n äänityksien merkeissä. Mitä musiikki meille merkitsee? Musiikki on meille keino rentoutua hektisen arjen keskellä. Sanoitus ja sävellystyöhön on helppo purkaa sekä käsitellä omia tuntemuksiaan. Kerro hieman bändisi sanoituksista Sanoitukset käsittelevä pääosin synkkiä ja syviä tuntemuksia. Yleinen fiilis on että nykyaikana on moni asia niin perseellään, että niistä on helppo tehdä sanoituksia. Tulevalla äänitteellä fiilistellään ehkä hieman iloisemmissa meiningeissä. Mistä ideat ja inspiraatio biiseihin? Tavallisesti idea uuteen kappaleeseen juolahtaa mieleen jossain arkisessa tilanteessa, kuten auton ratissa tai kaupan kassajonossa. Haaste onkin säilyttää idea mielessä siihen asti että kerkeää ottamaan kitaran käteen ja siirtämään sen otelaudalle. Esikuvat Suurimpina esikuvina suomirockin suuret nimet, kuten Eppu Normaali ja Popeda. Muita kotimaisia mainitsemisen arvoisia vaikuttajia ovat Blake ja Twilightning. Ulkomaisista bändeistä mainitsemisen arvoisia ovat tietenkin AC/DC ja Metallica. Oletteko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai ostatteko musiikin netistä? Suurelta osin tulee nykyään kuunneltua musiikkia netin kautta, kuten spotifysta ja YouTubesta. Toisinaan vastaan tulee levyjä mitkä on pakko ostaa fyysisessä muodossa. Tulevaisuuden suunnitelmat Lähitulevaisuuden tavoite on saada uusi EP ulos sekä mahdollisesti kuvata musiikkivideo jollekin tulevan äänitteen kappaleista. Äänitysprojektin jälkeen kovaa keikkailua ja musiikin ulostuomista eri kanavien kautta. Terveiset Suomipopin lukijoille Käykää tutustumassa bändiin sekä seuratkaa toimintaa Facebookissa. Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa paikallisiin pienempiin bändeihin livekeikkojen kautta. Nykyään ihmiset käyvät harmittavan vähän katsomassa paikallisia lahjakkuuksia. Hyvää alkavaa kevättä ja nähdään keikoilla! https://www.facebook.com/kehapisteband/ https://www.youtube.com/channel/UCyLRTXckmcwqQd13Fag6Y6w https://kehapiste.bandcamp.com/ Haastatteluun vastasi laulaja Ville Rouhiainen ja kitaristi Vili Friman
Minkälainen työjako teillä on: syntyykö biisit yhteistyössä, vai vastaako joku biisien nikkaroimisesta erityisesti? J: Joku tekee biisin ja yhdessä sitten sovitetaan ne lopulliseen muotoon treenikämpällä. Kuka vaan saa tehdä biisin, mutta se pitää myös itse laulaa. Toistaiseksi minä ja Mikko ollaan lähinnä vastattu soitettavasta materiaalista, mutta mielenkiinnolla odotan myös Paulin osallistumista biisien tekoon. M: Kipaleista ei kyllä ole ollut pulaa. Enemmän kyse on siittä kuinka paljon ehditään treenata. Melkeinpä joka treenikerralle on tullut 3-5 uutta biisiä. Miltä näyttää keikkapuolella? M: Tällaiselle bändille keikkailu on elinehto. Kaikki me tykätään keikkailla ja trio on kokoonpanona aika helppo liikutella. Toistaiseksi tuntuu, että keikkapaikoilla on ollut kiinnostusta ottaa meitä soittamaan ja yleisö on ollut kiinnostunut keikkoja katsomaan. Tarjotaan kuitenkin hyvä vaihtoehto niille, jotka kuulee suomirock covereita ihan tarpeeksi baarien karaoke -illoissa. Ja mehän ei olla karsastettu pienempienkään paikkojen baareja, missä tämän tyylisiä bändejä harvemmin esiintyy. J: No tammi- ja helmikuu on ollut hiljaista, mutta tämä aika on sitten käytetty Ep-levyn tekemiseen ja uusien biisien treenaamiseen. Maaliskuussa lähtee Kauhun karavaani liikkeelle ja meidät voi nähdä mm. Raahessa, Tampereella, Kiuruvedellä ja Kuopiossa. Tarkemmat päivämäärät löytää meidän facebook-sivulta: www.facebook.com/kallot138 Mitä musiikki teille yleisesti merkitsee? Pauli: Lyhyesti sanottuna: paljon. Musiikki on ollut itselleni iso osa elämää tavalla tai toisella niin kauan kuin muistan, levyjä on tullut kerättyä yläasteelta lähtien ja ensimmäisen bändini perustin kavereiden kanssa 13-vuotiaana. Elämä tuntuisi aika turhalta ilman musiikkia. M: Kyllä mullaa kuluu välillä viikkoja jos ei kuukausia, että en tarkoituksellisesti ala kuuntelemaan musiikkia. Varsinkin jos on paljon äänitys tai miksaus hommia, niin siinä kuulee yli tarpeitten. Kyllä silti mielestäni oon aika hyvin kärryillä mitä musiikki maailmassa tapahtuu, ainakin uusien juttujen suhteen. Comebackit ja muu musiikin nostalgisoiminen ei ole oikein mun juttu. J: Voisin luopua TV:stä, tietokoneesta, tupakoinnista, kahvista ja seksistä, mutta en ikimaailmassa musiikista. Eli kyllä se merkitsee melko paljon. Kerro hieman bändisi sanoituksista? J: No en minä ehkä seksistä luopuisi kuitenkaan... Ai sanoitukset? Voisi sanoa, että meidän sanoitukset on tyyliltään kauhuwesterniä. Eli kaikkia kauhumaailman kliseitä - aina avaruusolennoista ihmissusiin -, mutta tapahtumat sijoittuvat hyvin usein 1800-luvun Amerikkaan - siihen kuuluisaan "villiin länteen". Eivät aina, mutta melko vahva teema tuo on ollut. Mistä saatte ideat ja inspiraatiot teksteille /biiseille? J: Minä saan ideat yleensä spagettiwesterneistä ja kauhuleffoista. Jotain aiheita on tullut myös villiä länttä käsittelevästä kioskikirjallisuudesta. Mainittakoon ainakin Morgan Kane ja Hulkkonen Hullu Suomalainen. M: Suomesta 1800 -luvulla lähetettiin Amerikkaan ns. ongelmatapaukset, eli jos oli tehnyt jotain niin pahaa, että ei täällä enää voinut naamaansa näyttää. Meillä on omissa sukupuissa tällaisia tapauksia, ja osa sanotuksista kertoo sitten niitten ryökäleitten tarinoista ja kohtaloista. Itsellä on tuon lisäksi vielä merimiehiä suvussa ja niitten entisaikojen muistelot, varsinkin mitä pidemmälle mennään, muistuttaa aikatavalla merirosvotarinoita. Näitä on ollut ihan mielenkiintoista selvittää ja tutkia. Jotkut taas tulee vain jostain sanonnasta esim. Pahantekijä biisin pahantekijä tulee siittä, kun mummollani oli tapana sanoa jos jokin asia oli mennyt pieleen, että "taas pahantekijä käynyt". Onko teillä esikuvia? J: No tässä KALLOT-hommassa ainakin Doyle, mutta ei muuten. Yritän elää elämääni niin, että voisin itse olla oma esikuvani. Toistaiseksi se ei ole mennyt kovin hyvin. P: Ei varsinaisesti, mutta sanotaanko että olen aina arvostanut artisteja ja bändejä jotka kulkevat selkeästi omaa tietään ulkoisista paineista välittämättä. M: KALLOT perustuu kuitenkin aika vanhaan reseptiin, ja siellä on hyvin esillä mistä mallia on otettu. Alice Cooperista Misfitsiin. Omassa elämässä esikuvat on niin laajalle pirstaloitunut, että selkein vastaus varmaan on ei. Oletteko perinteisen CD-levyn ystäviä, vai hankitteko musiikin netistä? Vai peräti vinyylilevyiltä? J: Ehdottomasti vinyylin ystävä! CD-levyjen myös, sillä onhan niitä kansilehtiä mukava tutkia ja hypistellä. Mutta nyt kun vinyylisoitin ja stereot on rikki, niin kuuntelen musiikkia lähinnä Spotifysta. P: Spotify on päivittäisessä käytössä ja autossa tulee kuunneltua cd-levyjä. Suosikkiformaattini on silti ehdottomasti vinyylilevy. Siinä on jotain rituaalinomaista, kun laittaa levyn pyörimään ja siirtää neulan uran kohdalle. Kansitaidekin pääsee parhaiten oikeuksiinsa vinyyliformaatissa. M: Minä olen niin mukavuuden haluinen, että kyllä se tuonne digitaalisiin palveluihin menee. Tosin KALLOJA haluaisin kuunnella vinyyliltä, ja kun vinyyli julkaistaan, niin pakko varmaan korjauttaa vanha vinyylisoitin tai ostaa uusi. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia?
J: No bändinä tietysti tavoittaa mahdollisimman paljon kuulijoita, päästä isompiin keikkapaikkoihin soittamaan ja tehdä - mieluiten jonkun muun kustantama - LP-levy. Lähdetään nyt noista. Kaikki on varmasti saavutettavissa, jos vaan halua löytyy. Ja sitähän löytyy. Terveisesi Biisiarvioiden lukijoille? J: No naisille sellaiset terveiset, että tulkaa keikoille katsomaan meidän muskeleita. Tikissä ollaan ja tihkumme mieserotiikkaa. P: Tervetuloa keikoille tsekkaamaan miltä kalmopunk kuulostaa (ja näyttää). M: Tervetuloa KALLOARMEIJAAN! Kuinka kauan olet tehnyt musiikkia? Kaikki alkoi kitaran soitosta 14-vuotiaana. Sen sijaan laulu tuli mukaan vasta 6 vuotta sitten, jolloin lähdin laulamisessa käytännössä nollasta liikkeelle. Omia biisejä olen tehnyt käytännössä siitä asti kun aloin soittamaan, Ensimmäiset biisi tein silloiselle bändilleni. Ja pienenä nippelitietona todettakoon, että ensimmäisestä biisistä päätyi muutama rivi viime keväänä äänitettyyn "Vapaus" -nimiseen biisiin. Eihän tässä välissä mennyt kuin 15 vuotta :) Teetkö mielummin biisit yksin vai yhteistyössä muiden lauluntekijöiden kanssa? Teen biisit itse. Aiemmin jopa sovitin biisit melkolailla kokonaan yksin. Esimerkiksi ensimmäinen pitkäsoittoni "Maailma avoinna" (2014) on noin 90% minun sovittamani. Eli minä tein biiseistä demot, jotka ovat aika lähellä sitä, millaisia biisit ovat levyllä. Tämän jälkeen olen jättäytynyt tarkoituksella taka-alalle ja antanut muiden hoitaa tämän asian. Esimerkkinä mainitsemani "Vapaus", jonka sovituksesta ja tuottamisesta vastasivat Yö -yhtyeen kosketinsoittajat Mikko Kangasjärvi ja Jari Latomaa. En kokenut tarpeelliseksi puuttua ammattilaisten työhön. Sävellys ja sanoitus- puoli on tähän asti ollut täysin minun hommani. Tämä tekotapa tuntuu edelleen luontevalta, mutta olisi mielenkiintoista kokeilla tehdä sävellyksiä ja sanoituksia myös muiden kanssa. Entä keikkapuoli - onko sitä? On. Ensimmäisen keikkani tein vuonna 2010. Keikkailu on lisääntynyt ratkaisevasti vuoden 2014 jälkeen, 2015 ja 2016 olen tehnyt noin 20 keikkaa / vuosi. Tänä vuonna pidin 4 kuukauden keikkatauonkin. Keikkamäärää on tarkoitus nostaa koko ajan; ensi vuonna on tarkoitus tehdä 40-50 keikkaa. Esiinnyn pääasiassa yksin, mutta myös bändikeikkoja on luvassa alkuvuodesta. Esiintymispaikat ovat pääasiassa baareja ja pubeja, mutta olen esiintynyt mm. vanhainkodissa. Mitä musiikki sinulle merkitsee?
Aivan älyttömän paljon. Musiikki on parasta terapiaa, sekä kuunteluna että itse tehtynä. Musiikki on purkautumisväylä, keino saada paha olo pois, mutta myös hienoimpien tunteiden jakamista. Vaikeaa kuvitella elämää ilman musiikkia. Kerro sanoituksistasi Sanoitukset syntyvät melko pitkälti omasta elämästä, biisit ovat jossain määrin päiväkirjamerkintöjä. Tämän hetkisen valtavirran vastaisesti pyrin käyttämään "normaalia" kieltä, enkä koe esim. maamme eturivin hiphop -artistien tekstejä minulle sopivina. Antaa toki kaikkien kukkien kukkia, mutta minä haluan, että tekstejä ja biisien nimiä voi ymmärtää myös yli 25-vuotiaat kehäkolmosen ulkopuolella asuvat. Tuore pitkäsoittoni "Uusi elämä" ilmestyi syyskuussa, mutta uusia biisejäkin on jo tällä aika monta. Olen pyrkinyt haastamaan itseäni menemällä vielä syvemmälle ja kertomalla ja näyttämällä vielä enemmän itsestäni. Jos joku asia tuntuu liian kipeältä sanoa ääneen, se täytyy sanoa juuri sen vuoksi. Aika näyttää minne tämä linjaus vie. Mistä saat ideat ja inspiraatiot teksteillesi/biiseillesi? Biisini ovat olleet aina melko melankolisia ja jopa synkkiä, mutta tähän aion tehdä muutoksen. Seuraavasta levystä on tulossa rakkaus -aiheinen. Tarkoituksena on käsitellä rakkautta (täysin uusi aihe musiikissa, eikö?) ja sen eri vaiheita monista eri näkökulmista. Biisien ja tekstien kohdalla rima nousee koko ajan, enkä tyydy enää samaan tasoon kuin aiemmin. Yksittäiset rivit tai biisin osat (joskus jopa kokonaiset tekstit) saattavat syntyä nopeasti, kuin tyhjästä. Mutta harvoin biisit ovat tässä vaiheessa vielä valmiita. Inspiraation osuus on merkittävä, mutta silti aika pieni osa. Biisit eivät valmistu ilman kovaa työtä ja itsensä haastamisesta ja välillä naurettavuuksiin menevää itsekritiikkiä. Kuunteletko itse paljon musiikkia? Kuuntelen melko paljon. Olen vain melko hidas löytämään uusia suosikkeja ja siksi kuuntelen samoja artisteja ja levyjä uudestaan ja uudestaan, vaikka musiikin hankkiminen ja kuuntelu on nykyään helpompaa kuin koskaan.. Aina silloin tällöin kuulen uusia biisejä, jotka tekevät vaikutuksen. Esimerkiksi Ellinoora on tehnyt tämän vuoden aikana vaikutuksen musiikillaan. Oletko perinteisen CD-levyn ystävä, vai hankitko musiikin netistä? Vai peräti vinyylilevyiltä? Olen ollut aina CD:n kuuntelija. Olen sen ikäinen, että vinyyleitä ei enää oikeastaan saanut mistään, joten CD:stä (ja aiemmin kaseteista) tuli minun formaattini. Ikävä kyllä CD alkaa olla kuoleva formaatti. Myös suoratoistopalvelut, varsinkin Spotify, ovat tällä hetkellä aktiivisessa käytössä. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia? Tavoitteena on tehdä paljon keikkaa ensi vuoden aikana. Uusi levy on tarkoitus julkaista vuonna 2018, mutta sitä tullaan kuulemaan uutta materiaalia. Tavoitteena on, että teen vielä musiikkia joskus ammatikseni. Terveisesi Suomipopin lukijoille? Kuunnelkaa musiikkia. Ja paljon. Jos tykkäät jostain uudesta ja tuntemattomasta artistista tai bändistä, kerro biisistä ja esittäjästä myös muille. Jos et tykkää, sekin on ihan ok.
Kuinka kauan olet tehnyt musiikkia? Aloitin haitarinsoiton lapsuudessa, tosin se harrastus tyssäsi varhaisteini-iässä omaan typeryyteeni ja laiskuuteeni. Se ratkaisu on kaduttanut minua myöhemmällä iällä suurestikin, kun tutustuin muun muassa Kimmo Pohjoisen ja Janne Masalinin haitarinsoittoon. 14-vuotiaana ostin ensimmäisen bassoni, aloitin kirjoittamaan lauluja ja toimin muutamien nuoruusiän bändieni solistina. Nykyään soittelen lähinnä aktiivisesti lauluni tukena kitaraa ja jonkin verran koskettimia. Teetkö mieluummin biisit yksin vai yhdessä muiden lauluntekijöiden kanssa? Hankala kysymys. Omalla nimellä toimiessani teen sanoitukset ja sävellykset pääsääntöisesti yksin, mutta kappaleet sovitan yhtyeeni kanssa. Teen mielelläni yhteistyötä kyllä muiden kanssa eri rooleissa ajan ja tilanteiden sen salliessa, mutta toistaiseksi olen aika pitkälti jumiutunut omien touhujeni äärelle. Entä keikkapuoli - onko sitä? Ja jos on, niin esiinnytkö trubaduurina vai bändin kanssa? Keikkailen mielelläni niin paljon kuin vain on resurssien sallimissa rajoissa mahdollista. Mukanani kulkee itseni mukaan lukien viisihenkinen kokoonpano, jossa laulan ja soitan jonkin verran kitaraa. Kokoonpanoon kuuluu itseni lisäksi kitaristi Timo Hanhisalo, kosketin- ja lyömäsoitintaiteilija Sami Kotola, basisti Mikael Minkkinen sekä rumpali Paavo Rikkilä. Kaksi ensimmäiseksi mainittua hoitaa myös taustalauluja. Peruskvintetin lisäksi kokoonpano laajenee tarpeen vaatiessa, uuden Pandemia – Lauluja Alamaista -pitkäsoiton myötä levynjulkaisukeikalla oli keikkakokoonpanossakin mukana levyllä naisvokalistit Henna-Riikka Peltola ja Minttu Minkkinen. En ole sulkenut trubaduurikeikkoja pois, mutta toistaiseksi on vain älyttömän hauskaa ja luonnollisemman tuntuista riehua isomman kokoonpanon kanssa. Mitä musiikki sinulle merkitsee? Musiikki merkitsee minulle pakkomiellettä, joka syö kaiken ylimääräisen varallisuuteni ja käy mielenterveyteni päälle. Tässä mielessä olen kävelevä kimppu kliseitä nälkätaiteilijan arkkityypistä, mutta vanhana fatalistina luonnollisesti ammennan kärsien ja nauttien tästä sadomasokistisesta tangosta suunnattoman paljon. Musiikki on myös minulle tärkeä itseilmaisun muoto, terapiaa, elämäntapa sekä myös tapa tehdä filosofiaa ja ottaa kantaa maailman tilaan. Kerro sanoituksistasi
Rakastan suomen kieltä, joten laulukieleni on luonnollisesti ensimmäinen kotimainen. Sanoitukseni ovat musiikissani tärkeässä osassa, mutta kuitenkin vain osa musiikillista ilmaisua, sillä ne ovat vahvasti sidoksissa kappaleiden äänimaailman luomaan tunnelmaan. Koska olen itse itseni isoin kriitikko, pyrin luomaan sanoituksia, jotka kestävät aikaa ja joiden sanoman pystyn allekirjoittamaan vuosienkin päästä. Teini-iän räpeltelyni ovat osoittaneet sen, että aina en tässä onnistu, mutta tällä hetkellä koen jo onnistuvani huomattavasti paremmin. Loppujen lopuksi tekstini ovat vähän kuin päiväkirjamerkintöjä, jotka kuitenkin narsistisena persoonana pyrin pakkosyöttämään jokaiselle poloiselle vastaantulijalle. Mistä saat ideat ja inspiraatiot teksteillesi/biiseillesi? Koska edelliseen vastaukseen vuodatin jo paljon myös tähän kysymykseen liittyviä vastauksia, sanotaan nyt vaikka tylsästi niin, että ympäröivästä maailmasta ja ”elävästä” elämästä. ”Elävästä” lainausmerkeissä siksi, koska koen koko sosiaalisen todellisuutemme ja vallitsevan yhteiskuntamallimme olevan vain nekrofiilien puhaltama, hauras lasilattia ammottavan tyhjyyden yllä, jonka yllä me sokeat ja pelkäävät poloiset tanssimme edesvastuuttomasti piikkikorkokengät jalassa. Nekrofilian otin käsitteenä esiin siksi, että me kulutukseen kasvatetut länsimaiset ihmiset rakastamme kuolleita ja keinotekoisia asioita, yleensä vieläpä ihmishenkien kustannuksella. Se ei silti tarkoita sitä, että meidän pitäisi vaipua apatiaan saati laiskaan mukavuudenhaluun, vaan päin vastoin murtaa totutut konventiot ja pyrkiä parempaan, ihmisarvoa kunnioittavampaan elämäntapaan. Luonnonvarojen edesvastuuton tuhlaaminen ja ihmisten orjuuttaminen oman valta-aseman saavuttamiseksi ei ole ratkaisu. Meistä ei kukaan ole saavuttanut elämässä mitään täysin omilla avuillaan, vaikka tämä näkemys näinä narsistisen individualistisena aikana tuntuukin olevan valloillaan. Ehkä tätä yritän myös eniten ilmaista teksteissäni. Kuunteletko itse paljon musiikkia? Kausittain enemmän tai vähemmän. Oletko perinteisen CD-levyn ystävä, vai hankitko musiikin netistä? Vai peräti vinyylilevyiltä? Pyrin tukemaan taloudellisesti musiikkia josta pidän. Varsinkin pienempien toimijoiden ja nimien musiikkia. Valitettavasti vaan ahneena paskiaisena sorrun itsekin helppoihin, artisteja taloudellisesti silmään kuseviin suoratoistopalveluihin, joten olen kaiken lisäksi vielä tekopyhäkin. O tempora, o mores. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia? Rajaan kysymyksen nyt tulevaisuuden suunnitelmiini musiikin suhteen. Niin kauan kun koen tämän touhun ilmaisuvoimaiseksi kanavaksi, aion jatkaa sen parissa. Toistaiseksi mitään blokkeja ei ole ilmaantunut, joten todennäköisesti vielä pitkään, halusi sitä kukaan tai ei. Ensisijaisesti teen musiikkia itselleni. Terveisesi Suomipop.net:n lukijoille? Jos kiinnostuksenne heräsi, niin tutustukaapa musiikkiini vaikkapa Spotifyn kautta ja jos siltä tuntuu, niin ostakaa vaikkapa levykin. Keikoilla myös kannattaa käydä, yhtyeeni on kovassa iskussa, vaikka itse sanonkin.
mutta aika pian ajauduin enimmäkseen laulajaksi, jossa roolissa eniten on tullut keikkailtua Samalla on joko bassoa tai kitaraa tullut soitettua enemmän tai vähemmän, joskus jopa vain kitaristin roolissa viihtyen. Sitä mihin tie vielä vie, en osaa sanoa. Toistaiseksi olen aina vaihtanut paikkakuntaa juuri kun joku bändi olisi alkanut menestyä, tai muuten vain pistänyt pelin poikki sopivan syyn tullessa kohdalle. Sitä kautta olenkin onnistunut luovimaan eroon liiasta menestyksestä ja uhkaavista levysopimuksista tai tarjotusta paikasta Rock-SM-karsinnassa, ha ha. Ilmeisesti en yksinkertaisesti koskaan ole ollut halukas tekemään musiikkia leipätyökseni, vaan ainoastaan niin kauan kuin se on mukava harrastus. Mukavan peruselannon varmistaminen itselle ja perheelle on aina ollut minulle tärkeämpää kuin menestys musiikkipuolella. Bändejä ja demoja ja levyjä kyllä on ollut riittämiin, erilaisia demo-tai levyjulkaisuja lienee takana kohta jo viitisenkymmentä ja kappaleita sadoittain. Vähemmän tulee kuitenkin soiteltua ns.livenä nykyisin vaikka rumpalina häärinkin Pasus & Kemas Orchestrassa. Mitä musiikki sinulle merkitsee? Rakentamista, luomista. Kai siihen luomistyöhön jonkinlainen pakko on, niinhän sitä usein sanotaan, mutta löytyy noita keinoja purkaa luovuuttaan muualtakin. Vaikka ihan konkreettisesti rakentaa jotain puusta, oli se sitten soitin tai puuvaja. Musiikki kuitenkin on minulle luonteva ja äärimmäisen muokkautuva materiaali työstää. Olen kyllä kirjoitellut pari kirjaa ja sen sellaista myös mutta tosiaan viime aikoina olen käsittänyt että se luominen ja musiikin tekeminen on nimenomaan rakentamista. Rakennetaan yhteensopivia, miellyttäviä ääniä ja melodioita, merkityksiä ja reaktioita toistensa päälle. Musiikki on kuin äärimmäinen legorakennelma, jossa voit itse määrittää värit ja muodot ja säätää ja kehittää niitä kunnes koet syvää onnistumisen tunnetta ja olet itse vaikuttunut siitä mitä loppujen lopuksi syntyi. Siitä saa voimaa, itseluottamusta ja siihen jää koukkuun. Ja lisäksi olen nippelihullu ja nautin kaikenlaisilla musiikkiohjelmilla ja laitteilla leikkimisestä ja niiden paremmaksi virittelystä suuresti, mikä kyllä auttaa asiaa. Kaikki kitaranikin olen hyvin pitkälti itse rakennellut vanhoista romuista. Teetkö biisejä yksin vai yhteistyössä muiden kanssa? Sekä että. Olen jo vuosituhannen alkuvuosista lähtien laulanut ja vähän soittanutkin etäbändeissä ja julkaissut monta levyäkin sellaisten kanssa, kuten Project-43-hardrockbändin kanssa. Toki se on hieman erilaista kun oikea bändisoitto ja elämä, kun kitaristi on vaikka jenkeissä ja basisti romaniassa ja rumpali skotlannissa tai jotain sinne päin. Mutta on se silti ihan makeaa kun saa laulaa vaikka Starzin coveria alkuperäisen kitaristin Richie Rannon oikeasti soittaessa sitä kanssamme uudelleen. Muutenkin homman suola on että saa olla mukana erilaisissa projekteissa vaikkapa todella upeiden kitaristien kanssa, kuten vaikka Enrique Romeron tai Christopher Karl Abellin kanssa. Tällä hetkellä, tai nyt syksyllä kun kesän kiireiltä alkaa ehtiä, on työn alla Mercy Pointin kakkoslevy. Se on New Jerseyläisen kaverini ja säveltäjäneron Matthew Bratterin luomus jota laulan ja kehittelen ja miksailen yhteistyössä. Lisäksi pitäisi väsätä Pasuskemakselle kolmatta levyä, sekä erinäisiä cover-kappaleita tipahtelee jatkuvasti eteen ja vähän tekisi mieli tehdä taas uusi soololevy piakkoin. Eli teen kyllä musiikkia jopa mieluiten muiden kanssa. Mutta myös yksin, koska joskus se on nopein tapa, ja tehokkaasti purkaa sitä kytöä tehdä jotain. Ei tarvitse odotella muita eikä sopia aikatauluja. Ensimmäisen täysin soolo-EP:ni Star Children tein 48:ssa tunnissa sävellyksen aloittamisesta miksausta vaille valmiiksi. Kun tekemiseen avautuu mahdollisuus sekä into yhtä aikaa, mikä ei ihan jokapäiväistä perheellisellä ja työssäkäyvällä ole, kun muutakin kivaa olisi tehtäväksi, ei siinä jaksa odotella muita muusikoita vaan se on vaan pätkäistävä äänitys päälle ja ainakin muutama kappale kasaan. Siksi piti opetella soittamaan rumpujakin ja jotain kosketinsoittimienkin maailmasta. Mistä saat inspiraatiota biiseihin? Itse musiikista, se on sellainen positiivinen noidankehä kun vain saa aikaiseksi aloittaa. Minusta musiikin tai kappaleiden tekeminen on aina ollut sinänsä helppoa. Eihän se muuta vaadi kuin ottaa joku soitin ja tapailla sillä jotain. Kyllä siitä aina joku siemen lähtee liikkeelle, ja kun siihen alkaa lisätä osia ja päällekkäisyyksiä, se alkaa elää omaa elämäänsä ja inspiroida itseään. Tietysti joskus ideasta ei tulekaan mitään järkevää, mutta ei se haittaa. Tekee uuden tai pari, ja kun se väräyttää jotain sisällä, tietää että siitä tulee mieleinen kipale ja se potkii inspiraatiota yhä edemmäs. Sanat ne vaikeimmat ovat tehdä, tai se aihe biisiin. Oletko julkaissut musiikkia "virallisesti"? Toki, vaikka mitään isoa levy-yhtiötä en ole koskaan edes lähestynyt. esim. Brutaalilla Magneetilla ja D-A orkesterilla, ja olipa meillä joskus aura.K bändillä musiikkivideokin MoonTV:n pyörityksessä pitkään, ja näitä viimeaikaisempia olen lähinnä julkaissut Spotifyssä jne. Joskus 2005 sain jopa levysopimuksen jenkkeihin, mutta firma meni konkkaan jo ennen ensimmäisen sinkun julkaisua. Sillä kertaa ei tarvinnut itse viheltää peliä poikki siis, ha ha. Samoin Crankenhaus- nimisen grungepoppoon, jossa olin säveltäjä-kitaristi levy soi jenkeissä hieman college-radioissa jne. Se bändi meni nurin jäsenten aikaongelmien vuoksi. Silloinen upea laulajamme Tony tekee nyt hienoa uraa Red Elevenissä. Ja jos olet, missä musiikkiasi voi kuunnella / ostaa? Levykauppa Äx myy viimeisintä soololevyäni Red Pigs ja vanhempia tuotoksia löytyy Deezeristä, Spotifystä jne. Jonkin verran minulla on vielä jäljellä vanhoja CD-julkaisujakin jos joku sattuu kysymään niistä. Hyvinkin paljon musaani löytyy deeaa.pp.fi osoitteesta olen sinne kasannut kolmisensataa videotani tai julkaisuani eri bändien jäsenenä tai yksin, vanhoja levyjä zippipaketteina ja sensellaista. Valitettavasti tuo sivusto on melko karu ja hankala navigoida, vaikka olen yrittänyt jakaa sen osastoihin suomenkielinen musiikkini, englanninkielinen, sekä coverkappaleet. Myös juutuubista ja Fandalismistä löytyy paljon tavaraa, kanavani ollessa molemmissa /deeaa. En kyllä juurikaan panosta markkinointiin, minulle riitää että joitain kuulijoita tulee tuolla ulkomailla, joten pääasiassa jaan musani ilmaiseksi. Jenkkeihin pitäisi täyttää veroilmoituskin että saisi ne muutamat dollarit sieltä ulos mitä olisi kertynyt, mutta en näe sitä vaivan arvoisena ollenkaan. Miltä näyttää keikkapuolella? Vai viihdytkö mielummin studiossa Olemme puhuneet Pasuskemasin kanssa että voisimme joskus heittää keikkaakin, eikä ole lainkaan poissuljettua että vielä palaisin lavoille jonain päivänä roolissa tai toisessa muutenkin. Tällä hetkellä teen kuitenkin vain studiotöitä, ja niitäkin vain kun muilta projekteilta ja työltäni opettajana ehdin. Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia? Jatkaa samaa rataa, enemmän tai vähemmän. Olen jo kauan sitten sisäistänyt sen etten musiikista tule mitään tuloja koskaan saamaan, tai ainakaan niin paljoa että niillä edes osaa kuluista peittäisi, mutta olen toivoakseni löytänyt sellaisen tasapainon jossa pystyn luovimaan ja nauttimaan musiikin luomisesta sen häiritsemättä oikeaa elämää ainakin riittävässä määrin. Olen onnellinen kun pystyn luomaan ja tekemään musiikkia josta itse todella pidän joten jatkan samaa rataa. Jos saan joskus kokoon miljoona kuuntelua YouTubessa ja Fandalismissä jne, harkitsen kyllä sitten vakavasti josko lopettaisin koko touhun, he he. Puoliväli alkaisi jo häämöttää hiljalleen, joten jää nähtäväksi. Koko tänä kesänä en intoutunut soittamaan yhtään mitään, mutta tiedän kyllä että syksyn pimeinä iltoina se kytö taas iskee ja on pakko tehdä muutama julkaisu ulos kevääseen mennessä. Ehkä kehittelen uuden nimekkeen millä tehdä taas ikään kuin salanimellä jotain hieman erilaista musaa. Varmistaisi sopivasti ettei pääse nimeä kertymään liikaa. Seuraava julkaisu voisi sitten yhtä hyvin olla juurevaa yksinkertaista ACDC-tyylistä rockia kuten kipale Baby Got Back Red Pigsilläkin kokeeksi oli tai sitten selkeästi pop-osastoa jopa vaikka autotunella leikkien. Siinäpä se onkin kai tämän puuhan sokeri pohjalla&sitä voi oikeasti tehdä juuri sitä mitä milloinkin haluaa! Ja eiköhän se ole juurikin tärkeintä tässä koko hommassa. |
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
November 2017
Categories |